Tunnetaidot, vanhemmuus ja tunnejohtajuus

KAIKKI JOHTAJUUS ON TUNNEJOHTAJUUTTA

Jokainen meistä haluaa kokea rakkautta, onpa se sitten puhdasta rakkautta, helpotusta tai selviytymistä jostakin tilanteesta. Kaiken tunnejohtajuuden pohjana on joko häpeä (rakkauden hylkäämäksi joutumisen pelosta selviytyminen) tai rakkaus.

Häpeäjohtaminen on väkivaltaista johtamista, jossa keskeistä on oman maineen ja vallan suojeleminen. Häpeäjohtamisessa onnistumiset katsotaan johtajan ansioksi. Sen sijaan epäonnistumiset ja virheet kielletään tai vastuu niistä siirretään itsen ulkopuolelle. Häpeäjohtamisen vastakohta on rakkaudellinen johtaminen, jossa johtajuuteen kuuluva vastuu kannetaan.


TUNTEET - ELINTÄRKEÄT PALVELIJAT

Voidaksemme arvioida, mitä valitsemme ja mitä päätämme, tarvitsemme tunteitamme avuksemme. Olemme täysin riippuvaisia tunteistamme ja emme siis tee ainoatakaan valintaa emmekä päätöstä ilman yhteyttä tunteisiimme.

RAKKAUS: tunnemme rakkauden puhtaana ILOna, vapautena, levollisuutena jne. Rakkaus on olemista ja siksi emme voi päättää kokea rakkautta, vaan tarvitsemme turvallisen tilan sen kokemiseen.

PELKO: kun koemme uhkaa (yhteys rakkauteen vaarantuu), pelko alkaa hälyttää välittömästi. Tämä on pelon ainoa tehtävä eli pelko ei tee mitään muuta eikä pelko käytä valtaa mihinkään.

VIHA: puhdasta ja neutraalia voimaa, joka aktivoituu pelon hälyttämänä välittömästi suojelemaan ja puolustamaan rakkautta. Viha on ainoa tunne, jota voimme ohjata: teemme sillä tilaa joko rakkaudelle tai pelolle uskomuksemme mukaan: joku kokee helpotusta (muistutus hyvän eli rakkauden olemassaolosta) halauksesta ja toinen väkivallasta. Viha on myös ainoa tunne, jota ohjaamme jatkuvasti tietoisesti tai tiedostamattamme. Koska myös ilmaisemme vihaa (esim. tehdessämme valintoja) jatkuvasti, luomme itsellemme ja ympärille joko turvallisuutta tai turvattomuutta. Viha on siis ainoa toimeenpaneva voima, jolla toteutamme (tunne)johtajuuttamme.

SURU: syntyy siitä kokemuksesta, kun koemme yhteytemme rakkauteen rikkoontuneen tai häiriintyneen, Tultuaan kuulluksi, suru jää rakkaaksi muistoksi. Jotta tämä tapahtuu, tarvitsemme turvallisen tilan ("sylin"), jossa voimme tulla kuulluksi, hyväksytyksi, ymmärretyksi, rakastetuksi ja sitä kautta lohdutetuksi.


VANHEMMUUS ON KAIKEN (TUNNE)JOHTAJUUDEN PERUSTA

Tunteet pysyvät samoina koko elämämme ajan. Suhteemme tunteisiimme sen sijaan muuttuu koko elämämme ajan. Koska synnymme täysin riippuvaisina vanhemmuudesta, uskomukset omasta itsestämme, toisistamme ja koko elämästä alkavat rakentua tässä riippuvuussuhteessa. Ulkoista vanhemmuutta on kaikki se auktoriteetti, josta olemme olleet lapsena riippuvaisia ja jolle olemme luovuttaneet (tiedostamattamme) vallan itsemme kohtelusta. Keskeisin merkitys on niillä vanhemmuutta hoitaneilla henkilöilä, jotka ovat olleet vastuussa huolenpidostamme.

Vanhemmuus on äitiyden ja isyyden yhteistyötä. Toimivimmillaan tämä yhteistyö antaa meille kokemuksen siitä, että olemme rakkaita (äitiys) ja turvassa (isyys).

Lapsi: "Kuka olen?
"Äitiys: "Olet Rakas"
Lapsi: "Miksi?"
Äitiys: "Koska olet olemassa"
Lapsi: "Kuka minua opettaa olemaan Rakas?
"Äitiys: "Minä"

Lapsi: "Missä olen?"
Isyys: "Olet turvassa"
Lapsi: "Miksi?"
Isyys: "Koska olet olemassa"
Lapsi: "Kuka minua opettaa olemaan turvassa?
"Isyys: "Minä"

TUNNEHAAVOJEN HOITAMINEN ON TUNNETAITOJEN VAHVISTAMISTA

Koska täydellistä vanhemmuutta ei ole, olemme kaikki haavoittuneet tunnetasolla. Näitä tunnehaavoja ei aika paranna. Päinvastoin ne oireilevat joskus voimakaastikin, ja ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, kunnes joku katkaisee tämän kierteen alkamalla hoitaa tunnehaavojaan. Ja vain tunnehaavoja hoitamalla voimme sekä välttää taantumistamme turvattoman lapsen tasolle (hetket, joissa toimimme rakkaudettomasti) että vahvistaa tervettä aikuisuuttamme (hetkiä, joissa toimimme itseämme ja toisia kunnioittaen eli rakkaudellisesti).

Verkkokurssi rakkaudellisesta vanhemmuudesta:

https://mediaa.fi/shop/hyva-vanhemmuus-apua-vanhemmuuteen/